Arvokasta oppia Hanhivaara-turnauksessa

(2.10.2018) Edustusjoukkueemme osallistui Hanhivaara-turnaukseen viime viikonloppuna, hakeakseen arvokasta tuntumaa muista liigajoukkueista kovaa vauhtia lähestyvää kautta varten. Kyseessä on Vilpas Vikingsin järjestämä kutsuturnaus liigajoukkueille, joista tällä kertaa mukana olivat Vilpas Vikings, BC Nokia, Helsinki Seagulls ja, tietenkin, #MeidänJoukkue. Liiallisen rasituksen välttämiseksi kaikki joukkueet eivät pelanneet kaikkia vastaan ja meille valikoitui vastustajaksi BC Nokia ja isäntäjoukkue Vilpas Vikings.

Ura Basket – BC Nokia
77–77 (41–40)

Ensimmäiseksi vastustajaksemme osui perinteikäs BC Nokia, joka on kuulunut viime kaudet ehdottomasti liigan kärkijoukkueisiin. Aikaisemmissa harjoitusotteluissa ”Näädät” olivat olleet voitokkaita LoKoKo Bisonsia, ToPoa ja jopa Korisliigan kestomestarisuosikki Katajaa vastaan, mikä puhuu puolestaan joukkueen iskukyvystä. Nokia oli tosin kärsinyt muutaman harmittavan loukkaantumisen ennen turnausta, ja muun muassa aloittava pg Vuk Malidzan oli sairastuvalla. Joukkue oli silti hyvin vaarallisella kokoonpanolla liikenteessä, joten vastustajan aliarvioiminen kostautuisi varmasti.

Fyysinen ja staattinen vs. nopeatempoinen ja liikkuva

Valmennustiimin tekemän scouttauksen myötä Nokian tiedettiin pyrkivän käyttämään hyökkäyspäässä isoa kokoaan hyödyksi. Varsinkin jättimäisen korinaluskaksikon, O’Maran ja Labovicin, rellestäminen ja massiiviset skriinit haluttiin saada kuriin, muuten meillä olisi tiedossa hyvin pitkä iltapuhde. Puolustuspäässä taas Nokian tiedettiin sekoittavan pakkaa aggressiivisella paikkapuolustuksella. Näätien vahvuuksia lähdettiinkin riisumaan tehokkaalla ylipelaamisella postin tuntumassa, oman pään levypallojen hakemisella sekä hyökkäyspäässä korostetun nopealla pallonliikkeellä, sillä pallonliike, puolenvaihdokset ja niitä seuraavat terävät leikkaukset ovat tunnetusti myrkkyä paikalle.

Melkein suunnitelmassa pitäytyminen ei riitä enää tällä tasolla

Heti ylösheitosta lähtien ottelu eteni turhan paljon BC Nokian haluamalla tavalla: korinalustornit pääsivät painttiin ja sieltä he joko runttasivat häirinnästä huolimatta 2 pistettä tai syöttivät postista ulos off-skriinin käyttäneelle heittäjälle, kun meidän puolustuksemme sumputti korinalustan. Puolustuspäässä taas heidän paikkansa onnistui turhan usein estämään meidän puolenvaihdokset ja pakottamaan meidät ajamaan päätyrajaa kohti, jossa taas odotti aggressiivinen träppi. Tyydyimme myös turhan usein ottamaan haastetun kaukoheiton paikkapuolustuksen tyrehdyttäessä hyökkäyspään liikkeemme. Edustusjoukkueemme roikkui kuitenkin sitkeästi mukana ja pystyi pitämään itsensä pelissä pakottamalla vastustajan normaalia korkeampaan menetysmäärään ja kovilla hyökkäyspään yksilösuorituksilla. Lisäksi puolustuspään levypallot jäivät lähes poikkeuksetta meidän hyppysiimme, mikä mahdollisti nopean siirtymisen hyökkäyspäähän. Tämä puolestaan esti Nokian paikan asettumisen useamman kerran ja mahdollisti meille ominaisen liikkuvan hyökkäyspelin.

Taisteltiin voitosta loppuun asti

Ottelu eteni tasaisissa merkeissä ja lopussa #MeidänJoukkue oli jopa karkaamassa voittoon, mutta pelin ns. closaaminen ei vain onnistunut: Nokian muutama viime hetken kolkki upposivat kovasta häirinnästä huolimatta, ja pari menetystä hyökkäyspäässä taas estivät oman pistetilin kartuttamisen. Pelin päätettiin jättää tasalukemiin, sillä molemmilla joukkueilla oli vielä huomenna tiedossa kovaa vääntöä toista liigajoukkuetta vastaan. Kaiken kaikkiaan tästä pelistä saatiin arvokasta oppia tulevaa kautta varten: varsinkin kookkaampien joukkueiden puolustamisesta ja paikkaa vastaan hyökkäämisestä saatiin elintärkeää kokemusta, sillä moni joukkue tulee varmasti yrittämään samanlaisia temppuja meidän energistä, liikkuvaa pelitapaa vastaan. Ennen kaikkea pystyimme todistamaan, että pystymme haastamaan Korisliigan kärkijoukkueita, vaikka emme 100-prosenttisesti onnistuneetkaan pelisuunnitelmassamme.

Tilastojen valossa
– Nokian tornit O’Mara ja Labovic pääsivät monipuolisilla isojen miesten repertuaareillaan tekemään lähes puolet joukkueensa pisteistä (38p). Ahdistettuna he löysivät myös turhan usein vapaan heittäjän kaarelta, joista Nokia rankaisi tarkasti (3pt >40%). Jatkossa meidän on pystyttävä pärjäämään puolustuspäässä myös yksin isoja järkäleitä vastaan, muuten joudumme auttamaan liian agressiivisesti, joka taas avaa liikaa puolustustamme.
– Levypallot menivät odotettua paremmin: taistelimme lähes tasalukemat ja Nokian hyökkäyslevyreiden määrä pysyi kohtuullisena.
– Nokian paikka vaikutti selvästi meidän heittoprosentteihimme ja syöttölukemiimme. Emme aina selvästikään pystyneet luomaan meille ominaisia heittopaikkoja ja hyökkäyspään rotaation tyrehdyttyä, tyydyimme turhan usein ottamaan haastetun pitkän matkan heiton. Varsinkin syöttölukemamme oli poikkeuksellisen alhainen pelitavallemme.
– Pakotimme Nokian jopa 18 menetykseen, joista pääsimme juoksemaan 22p nopeissa hyökkäyksissä. Paikasta huolimatta pidimme itse hyökkäyspäässä kohtalaisen hyvin huolta pallosta ja st/to ratiomme (eli riisto-menetyssuhteemme) olikin hyvä 4:3.
– Voitimme myös bench pointit selvästi 32-10, mikä kertoo kokoonpanomme laajuudesta ja pelitapamme monipuolisuudesta.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Ura Basket – Vilpas
81-89 (48-44)

Sunnuntaina vuorossa oli turnauksen isäntäjoukkueen Vilpas Vikingsin kohtaaminen. Tiedossa olisi jälleen kovaa vääntöä yhtä sarjan kovimmista joukkueista vastaan ja samalla saataisiin ensimakua kauden kotiavauksesta, joka on kiihkeä paikalliskamppailu juurikin Vilpasta vastaan (toivottavasti) ääriään myöten täydessä Kupittaan palloiluhallissa. Valitettavasti kumpikaan joukkue ei ollut parhaalla tusinallaan liikenteessä, sillä isäntäjoukkueelta oli poissa kokoonpanosta kaksi Susijengin luottomiestä: Teemu ”Taikuri” Rannikko ja Mikko ”La Bomba” Koivisto, kun Uralta taas Akpaso joutui lepuuttamaan itseään. Ilmassa oli kuitenkin paikalliskamppailun tuntua ja katsomossakin oli oikein mukavasti porukkaa!

Yhteen hitsautunut, hyvin liikkuva Vilpas

Vilppaan vahvuudeksi oli scoutattu liikkuva ja hyvin organisoitu hyökkäyspeli, joka yhdistettynä kurinalaiseen puolustukseen tuottaisi varmasti ongelmia #MeidänJoukkueelle, jos heidän annettaisiin pyörittää peliä haluamansa mukaan. Varsinkin screenipelaamista ja puolustuksen rotaatiota painotettiin pukukopissa, muuten Vilpas pääsisi liikaa haluamiinsa heittopaikkoihin tai pääsisi nostelemaan korin alta helppoja pisteitä. Ajatonta lausahdusta ”offense wins games, defense wins championships” voidaankin pitää jonkinlaisena pre-seasonin mantrana — tässä sarjassa ei nimittäin tulla voittamaan otteluita pelkällä hyökkäyspään ilotulituksella.

Hyökkäyspään monipuolisuus paikkasi puolustuksen vaikeuksia

Vilppaan joukkueen yleinen laadukkuus ja monipuolisuus kävi ilmi ensihetkistä lähtien; vaikka kaksi aloitusviisikon pelaajaa oli poissa, Vilppaan peli pyöri erinomaisesti ja isäntäjoukkue löysi melkeinpä kerta toisensa jälkeen haluamansa vapaan heittopaikan, josta he rokottivatkin hyvällä prosentilla. Ja jos Uran puolustus onnistui pakottamaan Vilppaan pelisuunnitelmasta poikkeavaan heittoon, he valitettavan usein onnistuivat silti kovilla yksilösuorituksilla luomaan koreja. Varsinkin Vilppaan nopeasti tapahtuvat, mutta silti todella jykevät skriinit ja hand-offit aiheuttivat päänvaivaa Uran puolustuspäässä. Puolustuspään huolimattomuuksia paikattiin kuitenkin tällä kertaa mallikkaasti hyökkäyspäässä ja Ura esittikin paikoitellen todella monipuolista hyökkäyspeliä: kerta toisensa jälkeen päästiin heittämään joko hyvästä rytmistä kaukoheittoja, ajamaan vahvasti painttiin tai ruokkimaan korin alle leikkaavia pelaajia. Hyökkäys rullasi jopa niin hyvin, että puoliajalle lähdettiin meidän 4 pisteen johdossa!

Ikävä loukkaantuminen muutti pelin kulun

Toinen puoliaika perustuu valitettavasti pitkälti muiden kertomuksiin sekä tilastoihin, sillä allekirjoittanut joutui lähtemään kuljettamaan toisen neljänneksen lopulla loukkaantunutta Skamoa kuvattavaksi sairaalaan. Skamoa lähestynyt Vilppaan pelaaja tuli myöhässä tilanteeseen ja Eldar laskeutui hyppyheitostaan suoraan puolustajan jalan päälle ja loukkasi nilkkansa pahannäköisesti. Koko Uraperhe toivoo Eldarin nopeaa toipumista, sillä hänen pitkä liigakokemuksensa ja uhrautuva pelaamisensa ovat elintärkeitä joukkueemme pelille! Tiedotamme Eden tilanteesta ja jatkosta mahdollisimman pian.

Eldarin poissaolo vaikutti ainakin tilastojen valossa selvästi joukkueemme suoriutumiseen levypallojen ja vastustajan isojen pelaajien kanssa:
– puoliajalla levypallot olivat meidän hyväksi 18-16 ja Vilppaalla oli vain 2 hyökkäyslevypalloa, kun taas summerin soitua olimme hävinneet levypallot selvästi 29-42 ja Vilpas oli päässyt kahmimaan yhteensä peräti 11 hyökkäyspään levypalloa.
– Vilppaan isot miehet pääsivät myös levypallojen lisäksi korinteon makuun toisella puoliajalla: Juho Nenonen ja David Haughton viimeistelivät yhteensä 21 pistettä pelkästään toisella puoliajalla. Isojen pelaajien runnomisen ja 2p heittojen myötä Vilpas onnistuikin kampeamaan itsensä lähes 10p johtoon viimeisellä neljänneksellä, josta Ura ei enää toipunut.
– Ura onnistui puolustuksellaan häiritsemään Vilppaan tarkkoja kaukoheittäjiä (3p heitot: 6/23, ~26%), mutta Vilpas lähes dominoi peliä korin läheisyydessä upottaen 2p heittonsa 64% tarkkuudella.
– Ura heitti totutun korkean määrän 3p heittoja (44), mutta prosentit jäivät valitettavan alhaiseksi (29,5%). 3p-% tippui varsinkin toisella puoliskolla, joten Vilpas varmasti onnistui puolustuksellaan pakottamaan meidät ottamaan enemmän haastettuja heittoja.
– Joukkueen syöttömäärä kuitenkin palasi lähes normaalille tasolle (19 syöttöä) mikä kertoo meille tyypillisestä pelitavasta, johon meidän pitää jatkossakin pyrkiä haastaaksemme kärkijoukkueita.

Tagged under

Yhteistyökumppanit