B-poikien kilpajoukkue kävi sunnuntaina Espoon Tapiolassa, jossa pelasivat valtakunnallisen divarin sarjapelin Honkaa vastaan.
– Tämä oli taas niitä kummallisia pelejä. Olimme kolmannen jakson puoliväliin aivan selvässä johdossa, sitten tapahtui taas jotain. Kaikki alkoivat puskea yksin jokainen vuorollaan kohti koria pienempää vastustajaa kohden. Syötöt tahtoivat lähteä sekä väärään aikaan, että väärään paikkaan. Me heitettiin pelissä ainoastaan neljä kolmen pisteen heittoa. Vastustaja sumputti korin alustaa mutta sinne oli päästävä keinolla millä hyvänsä, tuskailee päävalmentajamme Petri Mäkitalo.
Peliä sekoitti entisestään aivan ihmeelliset puhallukset, kolmet sekunnit, askeleet ja tekut. Normaalisti meidän peleissä tulee 35 virhettä; tässä pelissä, jossa olimme alkuun aika paljon vastustajaa edellä, puhallettiin 55 virhettä (27/28). Peli oli todella siistiä puolustamista, mutta jostain tuomarit kaivoivat virheitä joita kukaan muu ei nähnyt. Virheet menivät kuitenkin tasan, joten se vaikutti yhtälailla molempiin joukkueisiin. Harmillisesti toiminta esti puolustamisen kokonaan.
– Viimeiselle viidellä minuutilla ei sitten tullutkaan virheitä, ei sitten mistään. Toinen tuomari varmasti väsyi, toteaa Mäkkäri lakonisesti.
Levypallotilastoista löytyy lisää ihmeellisyyksiä. Honka oli selvästi meitä pienempi joukkue, mutta meidän isoilla pelaajilla oli huomattavia vaikeuksia ripareiden kanssa. Onneksi meidän tättähääräosasto oli aktiivinen, ja Lenni ja Late olivat meidän parhaat levypallorohmut.
Meidän pelitapa on pelata vastustajan mukaan. Ei ollut tällä kaudella ensimmäinen kerta kun hallitaan peliä selvästi ja saadaan silti jännittävä peli aikaiseksi. Nytkään ei pitänyt olla mitään hätää, mutta silti pojat onnistuivat menettämään 30 pisteen johto viisi minuuttia ennen loppua vain viiteen pisteeseen.
– Meidän poikia vaivaa kokemattomuus pelata selvässä johdossa. Toki meillä ei mitään hätää ole, kunhan vain noudatetaan meidän pelitapaa. Mutta sen saaminen aikalisällä pelaajien ymmärrykseen ja toteutukseen asti onkin se iso juttu. Turha ja kova hätä jatkuu, eikä sitä rauhoittavaa pelaajaa ole vielä löytynyt, miettii Mäkitalo.
Mutta loppu hyvin. Voitto tuli niinkin pitikin, mutta pelitapahtumien valossa huudetaan riemunkiljahdukset tällä kertaa hieman hiljaisemmin.
Lauantaina 18.3. klo 17 pelataan kauden toiseksi viimeinen peli, ja Monnarille vieraaksi saapuu Namika Lahest. Lahti taistelee vielä paikasta neljän joukkoon. Joukkueiden edellinen kohtaaminen ei antanut oikeaa kuvaa Namikasta, sillä he pelasivat tuolloin vain seitsemällä pelaajalla. Uran osalta on paikka 23. huhtikuuta Joensuussa pelattavaan lopputurnaukseen jo varmistunut. Lahti-pelissä meidän pojat taistelevat sijasta kaksi lopputurnaukseen.
