Sunnuntaina 25.3. klo. 14:00 oli Littoisten Monitoimitalolla pelissä isoimmat panokset miesmuistiin.
Ura Boys tarvitsi voiton jättääkseen niskaan huohottaneen Lieto-Koriksen taakseen ja voittaakseen koko Läntisen 2. divisioonan mestaruuden.
BC Nokian kakkosjoukkue taas kamppaili sarjapisteistä välttääkseen sarjan viimeisen sijan ja putoamisen 3. divisioonaan.
Myös paikallislehdet olivat huomioineet ilmeisen hyvin ottelun, sillä katsojia oli paikalla jälleen kerran kiitettävästi.
Ensi kauden yksi selvistä tavoitteista onkin rikkoa Turun Kristikan yleisömäärät, pelaa Boys sitten sarjaa mitä tahansa.
Viimeisen pelin ensimmäinen erä
Heti ensimmäisistä sekunneista alkaen näytti, että vierasjoukkueen valmentaja Taneli Tuokko oli saanut piiskattua suojatteihinsa aidon pelkotilan mahdollisesta sarjasta putoamisesta ja sitä kautta urheilu-uran päättymisestä huipputasolla.
Nokialaisten aloitusviisikko sinkoili #MeidänKakkosjoukkueen karpaaseista ohi oikealta ja vasemmalta ja välillä tuntui että vieraiden pienikokoisin kaveri ehti luikahtamaan jalkojenkin välistä.
Lisäksi Joni Kolehmainen ja etukäteen kovaksi tiedetty Antti Ahonen aiheutti erityisen suurta päänvaivaa kotijoukkueelle.
Onneksi Suomen suurin Ritis ja pitkästä aikaa jo ensimmäisessä erässä pelipäälle sattunut Anssi Hautaviita saivat pidettyä Boys-miehistön pelissä mukana ja ensimmäinen erä vain 17-24 vieraille.
Viimeisen pelin toinen erä
Toiseen erään Boys lähti parantamaan hyökkäyspeliä ja puolustukseen tarvittiin vain hieman lisää kovuutta.
Taikasana ”hyökkäyspeli” oli kuulunut ainakin A-junioreista lainassa olleiden pelaajien korviin, kun välittömästi erän alkuun pallo tuntui lähtevän katapultista joka kerta, kun vain kori näkyi.
Osumatarkkuudella ei vielä tarkka-ampujaksi olisi päässyt, mutta kaikki saattoikin olla vain tyyntä myrskyn edellä.
Puolustuksessa sen sijaan korin alusta onnistuttiin pitämään kiitettävällä tavalla omana maa-alueena.
Ja kun korin alusta saatiin vierailta tukkoon, päättivät jo edellä mainitut veijarit ja kokonaan uusi tuttavuus Petri Siivola heittää koko ottelussa 16 onnistuneesta kolmosesta viisi säkkiin erän aikana ja Boys leiri oli vähintäänkin mietteliäs asian suhteen.
Erä kuitenkin 25-20 kotijoukkueelle ja pitkälle tauolle tilanteessa 42-44.
Viimeisen pelin viimeistä edeltävä erä
Kolmas erä ei pitänyt sisällään mitään suurta tai mullistavaa, kun etukäteen sovitut hyökkäyskuviot eivät oikein vieläkään Boysilta sujunut ja puolustuksessa tapahtuneita lapsuksia alkoi sattumaan taas vähintään yhtä paljon kuin ensimmäisessä erässä.
Pienen valonvälähdyksen hyökkäykseen toi onneksi Reko Laine, joka alkoi kaaren takaa viskomisen sijaan ajamaan agressiivisesti korille ja tulosta alkoi syntymään sen myötä.
Muilla taas ruuti oli niin märkää jopa täysin vapaista paikoista, että huono omatuntoisempia kavereita olisi alkanut hävettää.
Vierailta taas Kolehmaista ja Ahosta ei vieläkään saatu kuriin ja pahimmillaan pojat tekivät mitä halusivat.
Erä vieraille 20-26 ja sarjan mestaruus taas aavistuksen verran kauempana.
Viimeisen pelin viimeinen erä
Päätösneljännekselle lähdettiinkin sitten ihan kokonaan uudella asenteella ja puolustukseen viritettiin coach Suomen juonittelemana sellainen apinanraivo-prässi, ettei paremmasta tietoa.
Kerta toisensa jälkeen prässi tuotti myös tulosta ja Boysin taisteluasenteen ilmentymän, Konsta Tuomisen johdolla palloa alettiin laittamaan pussiin toden teolla.
Eikä mennyt edes kovin kauaa, kun 8 pisteen takaa-ajo olikin muuttunut tasatilanteeksi.
Siitä pikkuhiljaa tasaisella suorittamisella eroa alettiin tekemään pitkästä aikaa Boysin hyväksi, mutta kuten tapoihin on kuulunut, annettiin vastustajallekin vielä yksi mahdollisuus.
Nokialaiset eivät kuitenkaan muutamasta onnenkantamoisesta huolimatta enää rinnalle, saatika johtoon päässyt ja loppulukemat Boysille 93-88 ja näin myös 2. divarin kuvitteellinen mestaruuspokaali matkasi Kaarinaan!
Pisteet: Tuominen 14, Ahonen 8, Ritanotko 15, Virtanen, Aalto 12, Savonvirta 11, Hautaviita 14, Laine 11, Markus Suomi 8
Kani hatusta: Markus Suomi – Markus onnistui vetämään ns. ”nilkkarallit” vastustajan takamiehelle, käytännössä seisomalla itse vain pallon kanssa paikallaan. Tästä ajatuksen voimalla tehdystä ankle breakerista saadulla Kani-merkinnällä Markus voitti myös koko joukkueen sisäisen Kani hatusta-pörssin.
Kiivaan kilpailun 2. sijan saavutti viime vuoden voittaja Virtanen ja 3. sija jaettiin useamman soturin kesken.
Markus tullaan palkitsemaan joukkueen omissa päättäjäisissä varmasti asianmukaisella tavalla.
Seuraavan kerran Ura Boys pelaa 7.-8.4. ja silloin pelipaikkana on mitä ilmeisimmin Tapiola ja panoksena nousu 1B-divisioonaan.
Tästä tarkempia tietoja joko seuran nettisivuilta tai basket.fi -osoitteesta.
Tässä kohtaa kuitenkin iso kiitos kaikille seuran faneille tärkeästä tuestanne – ilman teitä, ei olisi meitä! <3
