Samaan aikaan kun coach Palotien höyryveturi nimeltä #MeidänJoukkue puksuttaa määrätietoisesti kohti Korisliigaa, on coach Suomen ohjastama #MeidänKakkosjoukkue tehnyt koko pitkän kauden määrätietoisesti töitä mahdollisen 1B-divisioonaan nousun eteen.
Välipala, eli ylipäätään paikka päästä mittaamaan omaa tasoa, saavutettiin voittamalla Läntisen alueen 2. divari ja kuluneena viikonloppuna 7.-8.4. oli tarjottimella himoittu sarjanousu.
Kaikkiin hienoihin tarinoihin kuuluu kuitenkin aina epäonnea ja huonoa sattumaa – niin kävi tälläkin kertaa.
Edustusjoukkueella ja A-junnuilla päällekäin pelit lauantain pelatun ensimmäisen ottelun kanssa, Lahti sekä Virtanen loukkaantuneina ja Savonvirta poikkeuksellisen pahassa miesflunssassa kotona.
Edellä mainittujen joukkueiden valmentajien pitkän ja hartaan palaverin jälkeen riittävä määrä ukkoja saatiin kuitenkin kasaan ja lauantaina lähdettiin kohti Tapiolan Urheiluhallia, jossa vastassa oli karsintojen isäntäjoukkue Tapiolan Hongan alaisuudessa operoiva KoriJarit.
KoriJarit – Ura Boys
Jokainen joka on joskus seurannut kotimaista koripalloa vähänkään tarkemmin, saattaa tietää mm. seuraavia Espoolaisen koripallokoulun käyneitä nimiä: Vanjoki, Tarjanne, Cato, Kopio… Vastassa oli siis poikkeuksellisen paljon kokemusta Korisliigasta, Jenkkien yliopistosta, miesten divarista ja nuorisomaajoukkueista.
Boysin mediatiimin ollessa kiinni muissa tehtävissä ja siksi estyneenä paikalla olosta, on raportti kirjoitettu Fanseat-palvelun livestreamin ja joukkueen oman WhatsApp-keskustelun pohjalta:
Pelin alku oli luonteeltaan molempien joukkueiden osalta hyvin tunnustelevaa, mutta kotijoukkue tuntui olevan koko ajan aavistuksen verran enemmän kuskin paikalla.
Boysilta kuitenkin edustusjoukkueesta lainaan saatu Forsström oli kaikeksi onneksi tullut Tapiolaan pelaamaan tosissaan ja piti joukkuetta mukana kovilla henkilökohtaisilla suorituksilla, Suomen veljeksistä Matiaksen antaessa loistavaa taustatukea.
Nimivahvan kotijoukkueen puolustus ei siis missään nimessä ollut kokonaan aukoton ja sen pääsi aivan avauserän lopulla todistamaan kaikki kymmenen paikalla ollutta katsojaa ja tuhannet Fanseat katselijat, kun pallo löysi täysin vapaana olleen Sällylän, joka paukutti sellaisen donkin pohjaan, että kori heilui vielä sunnuntaiaamunakin.
Toiseen erään lähdettiin kotijoukkueen vain viiden pisteen johdossa ja se näytti aiheuttaneen KoriJarien muutamissa pelaajissa pienoista turhautumista.
Sitten olikin taas aika päästää Matias Suomi lopullisesti irti.
Nuorimies kiitti tilaisuudesta ja hurjasti erään 11 pistettä. Mainittavaa erästä, oli myös Sällylän kokonaan vajaaksi jäänyt vapaaheitto.
Pitkälle tauolle siirryttiin edelleen 5 pisteen takaa-ajossa.
Toisella puoliajalla isäntien vartiointi Forsströmiä ja Matias Suomea kohtaan kiristyi, mutta samaan aikaan Tuomisen ja Markus Suomen pyörät alkoivat pyörimään.
Ja ne pyörät pyörivätkin niin nätisti, että parhaimmillaan Boys kävi jo pisteen parin johdossakin.
Kuitenkin joka kerta kun alkoi näyttämään tai edes tuntumaan hyvältä, naulasi isänniltä Tarjanne tai Kopio kolmosen säkkiin ja näin viimeiseen erään lähdettiin isäntien edelleen johtaessa, mutta vain pisteellä.
Viimeisessä erässä Boys teki takuulla kaikkensa, mutta joskus on vain hävittävä paremmalle.
40 minuutin jälkeen taululla nökötti loppulukemat 74-67 ja näin KoriJarit suuntasi sunnuntain finaaliin, jossa vastassa Tapiolan Honka ja Boys siirsi katseensa pronssiotteluun.
Coach Suomen sanomaa; ”Jokainen jätkä voi olla itsestään helkkarin ylpeä. Kauden parasta koripalloa!”
Pisteet: Forsström 14, Matias Suomi 17, Markus Suomi 8, Sällylä 5, Ritanotko 6, Ahonen 4, Tuominen 8, Hautaviita 2, Aalto 3
Kani hatusta: Forsström – Fore on edustusjoukkueen kovan sisäisen kilpailun tuloksena jäänyt ikävästi vaihtopenkin ikävämpään päähän, mutta KoriJareja vastaan mentiin eikä meinattu ja voittokin oli lähellä. Illalla vielä toisena kovana suorituksena ottaa Tapiolan epämääräisimmästä ruokapaikasta listan halvin kebab.
Lauantaina edustusjoukkueen pelin päätyttyä Monnarilla ja kuuluttajan tehtävissä olleen Virtasen ajaessa kohti kotiaan, soitti coach Suomi hänelle; ”Tume ei pelaa huomenna ja pronssipelistä on tulossa painiottelu. Me tarvitaan sua!”
Niin Virtanen heitti tiukan u-käännöksen ja otti suunnaksi Otaniemen Forenom Hostellin, jossa muu joukkue jo odottikin paikalla.
Hostellissa suoritettuun majoitukseen joukkue oli varautunut äärimmäisen hyvin ja mukana oli peräti kaksi Playstation-konsolia (huom: palloja joukkueella oli reissussa mukana yksi kappale).
Yhteinen illanvietto saatiin siis kulumaan leppoisissa merkeissä (huom: pelien alkulämmittelyt olisi sujuneet paremmin useammalla pallolla).
Sunnuntaina herättiin kymmenen aikoihin uuteen aamuun ja päivä lähti käyntiin lähes koko joukkueen yhdessä hörppiessä Matias Suomen keittämää X-tra kahvia. Tilanne näytti siis jo ennen hallille siirtymistä paremmalta, kuin hyvältä.
Myös mediatiimi oli saatu vihdoin otteluun paikalle ja tässä tulee taas sitä itseään:
Ura Boys – Lahden Koripalloilijat 1943
Pronssiottelussa #MeidänKakkosjoukkuetta vastaan astelikin sitten hieman erilainen joukkue, kuin yksikään mihin ollaan Läntisellä alueella totuttu ja vastustajan ikähaarukka etsi myös vertaistaan.
Mutta tietämättä vastustajasta, saatikka Kaakkoisen alueen tasosta sen enempää, päätettiin että pelaamaan lähdetään kovalla asenteella, eikä yhtään takki auki.
Sattuneesta syystä Boysin alkulämmittely oli ehkä jäänyt hieman laiskaksi ja se näkyi heti pelin alussa jalkojen liikkeessä.
Noudattamalla kohtalaisesti omaa sovittua systeemiä ja vastustajan viimeistellessä ajoittain jopa kehnosti, saatiin kuitenkin heti avauserässä eroa kurottua ihan mukavasti.
Parhaiten ensimmäisellä 10 minuuttisella itsestään tehoja sai irti Tuominen, joka jatkoi heti siitä mihin lauantaina oli jäänyt ja hänen lisäkseen ensimmäisessä pelissä taas täysin pimennossa ollut Ahonen kytki tällä kertaa jo alussa heittokoneensa päälle. Ensimmäinen erä 24-14.
Toisessa erässä alettiin myös vähitellen toteuttamaan puolustukseenkin sovittuja juttuja ja lähes joka kerta onnistumisista palkittiin helpoilla koreilla, joita tehtiin laajalla rintamalla.
Kovin seppä oli kuitenkin edelleen Ahonen, jolla ensimmäisellä puoliskolla 4 onnistunutta kolmosta.
Vastustajalta muutenkin kapeasta rosterista jalkoja näytti löytyvän käytännössä vain yhdeltä kaverilta ja käsiä ei ainakaan kovinkaan monelta enempää ja näin pitkällä tauolla tilanne jo 52-27.
Toisella puolikkaalla meno ei juuri miksikään muuttunut ja Ahosen korinteko-talkoisiin liittyi myös Hautaviita, Markus Suomi ja Virtanen.
Kun summeri vihdoin soi ottelun päättymisen merkiksi, oli taululla kolmen katsojan todistamat lukemat 101-52 ja kuvitteelliset pronssimitalit jaettiin kaikkensa antaneille Boysin pelaajille.
Pisteet: Tuominen 8, Ritanotko 10, Forsström 3, Hautaviita 14, Markus Suomi 14, Matias Suomi 12, Ahonen 29, Virtanen 11
Kani hatusta: Virtanen – Lista eri vammoista on pidempi kuin keskiverto lapsiperheen kauppalappu, mutta niin sieltä vaan tultiin ja pelattiin kauden paras peli. Ensimmäistä kertaa uralla niin paljon pisteitä kasassa, että ollessaan yksin läpi syötti perässä tulleelle kaverille ja Ahonen kiitti ja kuittasi.
Näin on Ura Boysin kausi 2017-18 saatu virallisesti päätökseen ja koko joukkue kiittää vielä kerran fanejaan!
Nousua 1B-divisioonaan ei siis tapahtunut urheilullisin perustein, mutta mikäli kesän aikana tehdään kabinetin puolella päätöksiä suuntaan tai toiseen, tullaan kaikkia teitä varmasti niistä tiedottamaan.
