Jokainen ansaitsee oman joukkueen

(20.6.2019) Seuran Facebookissa ihastuttanut kolmen jutun sarja meidän Ä-tytöistä julkaistaan juhannuslukemisena täällä verkkosivuilla. On meillä upeita ihmisiä seurassa ja valtavan hienoja joukkueita! Kaunista juhannusta, hyvä Uraperhe!

Maria: Meillä on huippuporukka

”Ne hetket on parhaita, kun oivaltaa jotain uutta. Oikeastaan tykkään perustreeneistä vielä enemmän kuin peleistä, vaikka pelissä tulee laitettua kentällä ihan kaikki likoon. On tosi iso kynnys jättää treenit välistä, kun se vaikuttaa koko joukkueen treenien laatuun.

Meidän joukkueessa on eri-ikäisiä naisia eri taustoilla. On hienoa, miten jokaista arvostetaan juuri sellaisena kuin hän on. Kentällä me ollaan kaikki samalla viivalla ja osataan iloita pienistäkin onnistumisista.

Koris on aika vaikea laji. Olen viettänyt paljon aikaa kentän laidalla, kun meidän molemmat lapset pelaavat Urassa. Jossain vaiheessa tuli sitten ajatus, että olisipa kiva päästä kentälle itsekin ja tulin mukaan Ä-tyttöihin. Multa löytyy nopeutta ja pitkät kädet, mutta pallon käsittelyssä ja heitoissa on ollut opettelemista. Tässä porukassa on ollut hyvä oppia, kun meininki on niin kannustava ja kaikki tsemppaavat toisiaan. Meillä on huippuporukka.

En olisi uskonut, että tässä iässä voi saada näin paljon uusia kavereita. Se on ihan ainutlaatuista!” – Maria

Eva: Fiilis kentällä on samanlainen kuin junnuna

“Koripallo on tosi fyysinen ja kova laji – ja siinä saa taistella ihan tosissaan. Siksi se varmaan sopii mun luonteelle.

Treeneissä on aina kivaa, mutta pelit saa mut syttymään ihan toisella tavalla. Kun peli alkaa, mulle tulee sellainen sekopäinen kiilto silmiin ja silloin taistelen ihan viimeiseen saakka. Se on huikea fiilis, kun pelissä tulee hyvä heitto tai lay-up onnistuu. Mulla on valtava halu oppia uutta ja tehdä asioita paremmin.

Fiilis kentällä on samanlainen kuin junnuna. Lopetin aikanaan koriksen 17-vuotiaana. On ollut uskomattoman hienoa löytää oma vanha laji ja kipinä uudestaan yli 20 vuoden tauon jälkeen.

Mulla on neljä lasta ja oma yritys. Treenaaminen on jaksamisen kannalta tärkeää, ja kunto nousee. Sosiaalinen puoli on kuitenkin minulle koriksessa juuri nyt tärkeintä. Arki on niin vauhdikasta, että kavereille ei oikein jää aikaa. Siksi koriskavereista on tullut minulle tosi tärkeitä. Olen saanut mahtavia uusia ystäviä, ja meillä on yhdessä hulvattoman hauskaa.

Kentällä pääsen purkamaan paineita. Kun keskityn peliin, työstressi ja lapsiperhearki unohtuvat.” – Eva

Camilla: Minulla on taas oma joukkue

”Olen aina tykännyt juosta pallon perässä. Muuten en juurikaan juokse, mutta pallon perässä juoksen vaikka minne.

Oikeastaan mun laji on käsipallo, mutta olen joutunut vaihtamaan sen koripalloon. Olen pelannut käsipalloa yhteensä yli 25 vuotta, maajoukkueessakin. Mutta olkapää ei enää kestänyt käsipalloa. Koripallossa heittäminen on paljon pehmeämpää ja hillitympää.

On ollut tosi hauska innostua uudesta lajista. En olisi uskonut, että koripallo on näin kiinnostavaa. 

Kilpailuhenkisenä nautin peleistä, vaikka me pelataan vaan kuntosarjaa. Parasta on, kun onnistutaan yhdessä ja kannustetaan toisia. Pelimatkoilla on ihanaa istua yhdessä ja tutustua kavereihin entistä paremmin.

Kun löysin Ä-tytöt, äitini huomasi heti minussa muutoksen. Minusta kuulemma näkee, että minulla on taas oma joukkue. Olen tasapainoisempi, voin paremmin ja stressaan asioista vähemmän. Aina kun tarvitaan, äiti tulee hoitamaan lapsia, jotta pääsen treeneihin. Hänestä on kiva nähdä, miten treenien jälkeen kuplin hyväntuulisena. Saan treeneistä ja joukkueesta niin paljon energiaa.

Olen sitä mieltä, että jokainen ansaitsisi oman joukkueen.” – Camilla

Aiheeseen liittyen:

Yhteistyökumppanit