(24.7.2022) Ensimmäinen kaarinalainen koripallon suurpelaaja Kimmo Vyyryläinen täyttää maanantaina heinäkuun 25. päivänä täydet 60 vuotta. Vyyryläinen pelasi aikanaan SM-sarjassa 16 kautta ja teki 4936 pistettä 476 ottelussa. Pelaajauransa jälkeen Kimmo kouluttautui valmentajaksi ja valmentajatehtäviä on pitkälle uralle riittänyt pikkujunnuista nuorten maajoukkueiseen ja aina liigavalmentajaksi saakka. Aurajoen urheilulukiossa, sittemmin Turun Seudun Urheiluakatemian valmentajana, Kimmo on toiminut yhtäjaksoisesti vuodesta 1996 alkaen.
Vahvoja vaikuttajia
”Taisi olla syksyllä 1972, kun luokkakaverini Harri Virta tuli yhtenä kertana hakemaan minua mukaan Uran koristreeneihin. Toivosen Vesa oli silloin nuorena valmentajana jämpti kaveri ja sai nopeasti iskostettua minuunkin koriskipinän. Olin harrastanut aiemmin yleisurheilua ja jalkapalloa, mutta koripallossa oli kyllä paras valmennus. Korkea vaatimustaso ja suunnitelmallisuus miellytti minua heti”, Vyyryläinen kiittelee.
”Myöhemmin sitten Jorma Pilkevaara oli meillä kaksi vuotta liikunnanopettajana. Jomi pelasi silloin Turun Namikassa Euroopan Cupia ja oli tietysti iso idoli.”
”Sitten meille tuli Urassa harjoitteluun kesäohjelmat, ja innostuin kovasti treenaamaan aina vain lisää. Ja vielä samoihin aikoihin Keskusurheilukentälle valmistui uusi koriksen ulkokenttä, joka oli älyttömän kiva harjoitusympäristö”, Kimmo luettelee varhaisen pelaajauransa menestystekijöitä.
”Ja tietysti koripallo oli lajina muutenkin tuolloin kovassa nosteessa Turun seudulla Turun Namikan menestysvuosien ansiosta.”
Kovempiin sarjoihin
”Syksyllä 1982 siirryin sitten Urasta Turun Pyrkivän divarijoukkueeseen. Sain siellä hyvin peliaikaa, ja divarikausi toimi minulle hyvänä ponnahduslautana SM-sarjaan, jossa kuluikin sitten seuraavat 16 kautta”, Kimmo kertaa.
”Monista valmentajistani Koskivaaran Pave oli minulle mieluinen koutsi. Hän rohkaisi nuorta pelaajaa ja vaati kokeneemmilta ja taitavammiltakin pelaajilta paljon”, Kimmo muistaa.
”Palasin 2000-luvun alussa sitten vielä kolmeksi kaudeksi kotiseuraani pelaajavalmentajaksi. Keväällä 2003 päätin pelaajaurani 41-vuotiaana. Olimme silloin ihan divarin kärkijoukkueita ja selviydyimme aina SM-karsintoihin asti.”
Sujuvasti valmentajaksi
”Eka valmentajakauteni on 1978–79, kun valmensin Urassa tyttöjen joukkuetta. Valmentajakoulutuskin alkoi samoin jo varhain kiinnostaa, ja 1980-luvulla tein muun muassa reissuja koriksen EM-kisoihin ja olympiakarsintoihin, ja osallistuin niiden yhteydessä pidettyihin valmentajaklinikoihin.”
”Pelaajavuosieni aikana valmensin Namikassa vuosikaudet junnujoukkueita ja toimin myös Läntisellä alueella aluevalmentajana sekä myöhemmin myös monet vuodet nuorten maajoukkuevalmentajana. Suoritin lisäksi nopeaan tahtiin Huippukoripallovalmentajan sekä Valmentajan ammattitutkinnon ”, Kimmo kertoo.
”Pelaajaurani jälkeen toimin kaudella 2004–2005 Korihaiden ja kaudella 2010–2011 Salon Vilppaan liigavalmentajana. Varsinkin jälkimmäinen pesti oli itselleni kyllä rankkaa aikaa: aamupäivät valmennusta Kerttulin urheilukiossa ja iltapäiväksi Saloon, ja tietysti pelireissut päälle. Samaan aikaan meillä oli kotona kolme pientä lasta. Näihin aikoihin osui vielä isäni kuolema sekä äitini vakava sairastuminen”, Kimmo huokailee vakavana.
”Syksystä 2011 alkaen olen toiminut Urassa juniorivalmentajana, jonkin aikaa myös hallituksessa sekä valmennuksen johtajana.”
Monipuolinen urheilumies
”Mulla taitaa olla yli 3500 niteen verran urheilukirjallisuutta. Tähän sitten päälle yli 5000 lehteä, pelkästään yli 2000 kappaletta Sports Illustrated-lehteä. Seuraan kyllä urheiluelämää Suomessa ja maailmalla tosi laajasti. Ainoastaan hevosurheilu ei saavuta kiinnostustani”, Kimmo naurahtaa.
”Olen aina ollut enemmän urheilumies kuin yhden lajin mies. Olen ollut tosi onnekas, kun olen töittenikin puolesta saanut aina olla mukana urheilussa eli viimeiset 26 vuotta urheilulukiossa, nyttemmin Turun seudun Urheiluakatemiassa. Siellä on monta lajia ja monia eri lajien valmentajia. Se onkin ollut minulle hirmuisen tärkeää, koska olen urheilusta todella laajasti kiinnostunut.”
Elämäntyönä lapset, nuoret ja liikunta
”En oikein tiedä, mitä muuta olisin elämässäni tehnyt. Olen nimittäin aina työskennellyt lasten ja nuorten parissa. Minulla on sosiaalikasvattajan koulutus, ja olen tehnyt vuosikaudet töitä lastenkodissa, erityislastenkodissa, poikakodissa ja tukivanhempana, toiminut opettajana alakoulusta lukioon ja ammattikouluun, kaupungin liikunnanohjaajana jne.”
”Ja kun tähän olen voinut vielä yhdistää valmennustyön ja liikunnan monipuolisesti, se on ollut kyllä elämässä hienoa. Samalla olen saanut toimia hienojen ihmisten kanssa ja saanut valtavasti ystäviä. Urheilun kieli on yhteinen. Se yhdistää eri taustoista tulevia ihmisiä hienolla tavalla”, Kimmo muistuttaa.
Valmennus ammattimaistuu
”Valmennus ammattimaistuu koko ajan, ja siinä kelkassa meidän on pysyttävä mukana. Valmentaja on kaikessa urheiluseuratoiminnassa keskiössä, ja valmentamisesta on pystyttävä tarjoamaan yhä useammalle myös ammatti. Suomessakin yhä useampi korisseura palkkaa jatkuvasti lisää päätoimisia valmentajia ulkomaita myöten. On erittäin haastavaa vastata tähän kilpailuun oto-valmentajien voimin”, Kimmo varoittaa.
Kimmon teesit
”Valmentajaksi kasvaminen on pitkä prosessi. Tulevaisuutta on, että saamme eri ikäkausille ja valmennuksen osa-alueille erikoistuneita osaajia, muun muassa fyysisen ja psyykkisen valmennuksen saralle.”
”Valmentajan vuorovaikutustaitojen merkitystä sekä motivointitaitoja ei voi liikaa korostaa.”
”Valmentajan on osattava opettaa lapsille ja nuorille kilpailemisen merkitys ja ohjata jokaista rohkeasti tavoittelemaan omaa parastaan. Lajiimme sopivien tyyppien löytäminen on totta kai aina keskeisiä tehtäviämme”, Kimmo linjaa.
”Tärkeää on, että lajimme ja seuramme näkyy ja sen merkitys välittyy ja leviää ympäri Kaarinaa ja laajemminkin. Omassa porukassa meidän on pystyttävä osoittamaan kaikille seurassamme mukana oleville jo varhain omaa joukkuetta isompi seurakuva sekä seurayhteisön merkitys ja arvo. Se vaatii konkreettisia tekoja sekä ratkaisuja seurapäättäjiltä.”
”Valkeavuoren uusi halli tarjoaa meille uusia mahdollisuuksia valmennustoimintamme tehostamiseksi. Viereiselle koululle tulee saada pikaisesti Urheilu-yläkoulun status. Lisäksi urheilupainotteinen Kaarinan lukio voisi tarjota monelle urheilijalle mahdollisuuden säännölliseen aamuharjoitteluun, jos opiskelupaikka Turun seudun Urheiluakatemiassa ei toteudu.”
Kimmon pelaajaura
16 kautta SM-sarjassa vuosina 1982–98 (TuNMKY, FAlku, Piiloset)
4 kautta I-divisioonaa (Turun Pyrkivä, Kaarinan Ura)
Suomen Cupin voitto vuonna 1982
SM-pronssi kaudelta 1982–83
476 SM-sarjaottelua, 4936 pistettä, ottelukohtainen keskiarvo 10.4
Otteluennätys SM-sarjassa 38 pistettä
8 onnistunutta kolmen pisteen heittoa yhdessä SM-sarjaottelussa (SalPa – TuNMKY) – SM-sarjan ennätys aikanaan
Edustanut Suomea miesten maajoukkueessa ja universiadijoukkueessa
Kimmon kunniamaininnat
Ura Basket Hall of Fame 2010
Ura Basketin kultainen ansiomitali 2011
Ura Basket Rakkaudesta Koripalloon-palkinto 2020
Ura-perhe onnittelee Kimmoa sydämellisesti merkkipäivän johdosta!
(Päivänsankari on juhlapäivänä reissussa, eli onnittelut kannattaa välittää sähköisesti)
