Ura Boys valmiina tulevaan kauteen

Ura Boys kausiennakko 2016-17

Tervehdys kaikille Ura Boysin, seuramme ja koripallon faneille – ja myös niille joita ei mainittu!

Syyskuu ja sen myötä syksy on jälleen saapunut, koripallokiima nousee ja jokaista varmasti kiinnostaa tietää, mitä näin kauden kynnyksellä Kaarinan parhaalle 2. divarijoukkueelle kuuluu. Kävimme torstai-iltana tekemässä joukkueen sisäpiiriin kuuluvien henkilöiden kanssa haastattelun eräässä Turkulaisessa anniskeluravintolassa.

Heti ensimmäisenä saimme kuulla, että näin alkusyksyä elettäessä homma näyttää periaatteessa olevan jo ihan hyvällä mallilla, kun joukkueella on valmentaja ja pelaajat tiedossa. Myös ensimmäinen harjoitusottelu on pelattu viime viikolla 3. divaria pelaavaa ja parhaillaan Barcelonassa jossakin turnauksessa olevaa HBC Emeritusta vastaan.

Se mitä ottelusta jäi käteen, on teoreettisesti muotoiltavissa hyvin monella eri tavalla. Puolustus oli nätisti sanottuna parhaimmillaankin aika kehnoa, kun taas toisaalta tilannetta tasapainotti hyökkäys, joka oli myös huonoa. Ottelu päättyi kuitenkin ihan koripallolukemin tasapeliin, kun varsinaisen peliajan jälkeen todettiin, että jatkoajan pelaaminen ei ole lajin etujen mukaista.

Aina kuitenkin jotain hyvää kaiken huonon keskellä, kuten myös tälläkin kertaa. Joukkueenahan Ura Boys opittiin 2010-luvun vaihteessa tuntemaan siitä, että nuoret pojat prässää koko kentältä ja juoksee kuin aropuput konsanaan. Ja tätä samaa päästiinkin nauttimaan ottelussa kokonaiset 2 minuuttia ja logiikan vastaisesti vielä 4. erän lopussa, kun joukkue oli kaivanut itsensä jo kaulaan saakka 13 pisteen syvyiseen juoksuhiekkaan. Edellä mainitun ansiosta ja erinäisten tragikoomisten tilanteiden jälkeen summerin jo soitua pallo tipahti emerituslaisten vartioiman korirenkaan läpi ja näin siis lopputuloksena huojentava tasapeli.

Kaikki tämä antaa selkeitä merkkejä sille, että kun vielä joukkueen rungosta saadaan viimeisetkin miehet ensinnäkin terveiksi ja toiseksi treeneihin, voi tästäkin kaudesta tulla jotain hyvää – ainakaan taidot eivät ole kadonneet, vaikka pojista onkin pikkuhiljaa tullut miehiä.

Tähän väliin onkin hyvä esitellä joukkueen vakituiset runkopelaajat.

 

#7 Konsta Tuominen, 1996

Joukkueen Whatsapp-ryhmän ylivoimaisesti hiljaisin jäsen, joka on tällä hetkellä suorittamassa varusmiespalvelustaan. Ehkä juuri tästä hiljaisuudesta johtuen, kenelläkään joukkueessa ei itseasiassa ole edes varmaa tietoa missä varuskunnassa tätä isänmaallisuutta harjoitetaan, mutta (sotilasarvo) Tuomisen omien sanojen mukaan muutama kilo on kuitenkin tullut painoa lisää ja joulukuussa koittaa siviili ja m05 vaihtuu Uran valkopunaiseen peliasuun. Lepo.

 

#15 Samu Silenius, 1993

Sampe, mies joka tuntee koripallossa käytettävät ajanottolaitteet paremmin, kuin Galileo Galilei kellon. Tästä osoituksena avautui mm. paikka kesällä Suomessa pelattuihin U20 EM-kisoihin kellokalleksi. Muuten Sampen ansiolista koripallon parissa onkin jäänyt suhteellisen lyhyeksi loukkaantumishistorian ollessa sitäkin pidempi ja näyttävämpi. Terveenä ollessa kuitenkin takuuvarmaa suorittamista kentän molemmissa päissä.

 

#18 Markus Suomi, 1993

Makke on vihdoin ja viimein ollessaan kolmannen vuoden opiskelija kauppakorkeassa asettumassa aloilleen ja aikoo opiskelijatapahtumien sijaan panostaa taas enemmän koripalloon. Tämä onkin hyvä uutinen, sillä Makke on totuttu näkemään joukkueen aloittavana pelinrakentajana joukkueen perustamisesta asti, eli vastaa kohtalaisen tärkeästä tehtävästä. Muuten Makkella onkin kotiasiat kunnossa, koris on kuulemma ihan kivaa ja katsojilla on lupa odottaa alkavalla kaudella herralta mitä tahansa, paitsi donkkia.

 

#31 Anssi Hautaviita, 1993

Joukkueen ainoa jäsen joka tosissaan jaksaa itkeä vuosi toisensa jälkeen kausimaksusta, joka muuten on myös joka vuosi pienentynyt. Kentällä taas ei mieheltä itkuja kuulu, kunhan vain valmentaja muistaa antaa peliaikaa ja joukkuekaverit syöttää riittävän usein, nimittäin silloin suorittaminen on konemaisen varmaa ja kulmikasta. Anssi on myös itse nimittänyt itseään joskus mustaksi aukoksi – ”kun sinne syöttää pallon, sitä ei välttämättä ikinä saa takaisin”. Harjoitusottelussa kuitenkin 24 pinnaa ja lisää lienee luvassa?

 

#34 Tatu Savonvirta, 1995

Tatu vietti juuri treenikauden keskellä herkistely viikon Kyproksella tyttöystävänsä kanssa ja on omien sanojensa mukaan kovassa iskussa. Silminnäkijöiden mukaan myös väriä tarttui ihan mukavasti pintaan.. hyvältä näyttää! Tatu taitaa olla joukkueen ainut ”noin kaksimetrinen” ja siksi mies paikallaan maalatun alueen sisäpuolella molemmissa kenttäpäissä. Olisi myös avuksi edustusjoukkueelle, mutta Boys teki tälläkin kaudella houkuttelevamman tarjouksen.

 

#41 Leo Raivonen, 1993

Mies joka ei esittelyjä kaipaa.

Leo on aloittamassa niilolehtilämäisesti harjoittelun näin syyskuussa ja on luultavasti jo parin viikon päästä täydessä tikissä. Ehdoton joukkueen johtohahmo ja kaverilta voidaan odottaa mitä tahansa niin kentällä, kuin sen ulkopuolellakin. Yleensä kaikki on niin kauan hyvin, kun Leksa muistaa ettei osaa heittää.

 

#42 Aku Virtanen, 1992

Juuri kun suuri yleisö luuli/toivoi/pelkäsi, että Aku on lyömässä Niket naulaan ja alkaa keskittymään täysipainoisesti edustusjoukkueen kuuluttajana toimimiseen, hän tekikin jatkopahvin Boysien kanssa ja otti samalla vastuulleen myös joukkueenjohtajan vastuullisen tehtävän. Pelaajana Aku tunnetaan niin näyttävistä kuin yllättävistäkin ja ajoittain jopa kyseenalaisista ratkaisuista, oli hän sitten palloton tai pallollinen pelaaja.

 

#52 Hannes Herrala, 1997

Rasvaprosentti 0 ja kentällä aina sata lasissa. Joukkueen nuorimpana ei ansaitse enempää palstatilaa.

 

Kokoonpanossa tullaan näkemään kauden aikana myös täydennyksiä niin A-junioreista, kuin mahdollisesti edustusjoukkueenkin pelaajista. Ura Boys nähdään ensikertaa tositoimissa Littoisten monitoimitalon hornankattilassa perjantain lepakkovuorolla 30.9. klo. 20:45 kun vastaan asettuu Rahola 2 – kaikki mukaan kannustamaan!

Sitä ennen avataan kausi 25.9. klo. 16:00 Raision Palloseuraa vastaan Kerttulan liikuntahallissa.

Yhteistyössä