Let the dream come true eli matka kohti unelmaa alkoi vihdoin tänään varsinaisen sarjapelin muodossa. Matkanjohtajamme suuntasi karavaanimme mansesteriin Pyrinnön vieraiksi.
Sanoin alkuverryttelyn aikana co-coach Tarmolle, että touhu ei näytä oikein keskittyneeltä eikä huolelliselta. Ottelun alku vaikutti siltä, että ennakkoarvailuni oli ollut väärä. Pojat latoivat taululle pika pikaa 12-0 ja vastustaja otti aikalisän. Tämän jälkeen pojat valitettavasti osoittivat, ettei pelkoni ollut ollut turha. Aikalisän jälkeen pallon kanssa keksittiin jo niin paljon erilaisia painostamattomia tapoja hukata se, että luulin jossain vaiheessa olevani piilokamerassa. Eihän meillä siis missään vaiheessa ollut pelissä minkään sortin hätää, mutta ihan omaa kilttiyttämme (lue, huolimattomuuttamme) emme viitsineet laittaa helppoja koriin jne. jne.
Kiitos kiitettävän puolustuksemme ero kuitenkin kasvoi tasaisesti läpi pelin – hitaasti, mutta hitaasti. Viimeisen neljänneksen viimeiseksi kuudeksi minuutiksi laitoin pojille jälleen hyökkäyspään kuljetusrajoitteen, ja halleluuja – ihme tapahtui. Hyökkäyspeli muuttui iloiseksi pallon liikutteluksi ja aivan fantastisien sommitelmien jälkeen tuli helppoja koreja liukuhihnalta. Näin veimme lopun taas 14-0. Tuttuun tapaan loppulukemat olisivat voineet olla meille paljon (todella paljon) selvemmätkin, mutta tähän on tällä kertaa tyydyttävä.
26.9. I-div. / SM-karsinta, Tampere
Pyrintö – Ura 46 – 83 (10-22, 14-17, 10-24, 12-20)
Mukana: Taiteilija, El Capitano, AllStars, Ilmojen Valtias, Ramses, Leca, Ekku, Julle ja Nökö.
Puolustus: 9,5 vastustaja teki vain yhdeksän kahden pisteen koria, yes!
Hyökkäys: 8- neljä ensimmäistä ja kuusi viimeistä minuuttia olivat kyllä timanttia.
Valopilkku: El Capitano, vei vastustajaa kuin litran mittaa.
Kuittaa Coach O
